Ravinnon monipuolisuus & laatu - POLKU
Teema 4 - Kolesteroli
Kolesteroli on elimistölle välttämätön yhdiste, mutta sitä voi olla verenkierrossa liikaa. Kolesterolia tarvitaan solukalvojen rakennusaineena sekä joidenkin hormonien ja sappihappojen muodostumiseen. Liian korkea kolesterolin määrä veressä on kuitenkin haitallista, koska liika kolesteroli tunkeutuu valtimoiden seinämiin lopulta ahtauttaen niitä. Veren suuri kolesterolipitoisuus onkin yksi valtimotautien suurimmista vaaratekijöistä. Sairastumisen vaaraa korkean kolesterolitason lisäksi lisää myös kohonnut verenpaine, diabetes, tupakointi, vähäinen liikunta ja ylipaino.
Kolesterolia on kahdenlaista: pahaa LDL-kolesterolia sekä hyvää HDL-kolesterolia. Jos LDL-kolesterolia on liikaa, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. HDL-kolesterolin tehtävänä on kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, kuten valtimon seinämästä. Verestä tutkitaan yleensä kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli sekä triglyseridipitoisuus.
Viitearvot kolesterolitasoille
| LDL-kolesteroli eli "paha kolesteroli" (fP-Kol-LDL) | Alle 3,0 mmol/l, jos valtimosairauden kokonaisriski kohtalainen. | |
| HDL-kolesteroli eli "hyvä kolesteroli" (fP-Kol-HDL) | Miehet: yli 1,0 mmol/l | Naiset: yli 1,2 mmol/l |
| Triglyseridit (fP-Trigly) | Kaikki: alle 1.7 mmol/l | |
| Kolesteroli (fP-Kol) | Kaikki: alle 5,0 mmol/l |
Hoito ja elintavat
Elämäntapahoito on aina ensisijainen kohonneen kolesterolin hoitokeino. Perintötekijät vaikuttavat jonkin verran veren kolesteroliarvoihin, mutta erityinen merkitys kolesterolin määrään on ravinnolla.
"Kova" rasva eli tyydyttynyt rasva sekä transrasvat vaikuttavat kolesteroliarvoihin haitallisesti ja "pehmeät" eli tyydyttymättömät rasvat hyödyllisesti. Kovan rasvan lähteitä ovat esimerkiksi rasvaiset liharuuat, maitotuotteet ja juustot sekä leivonnaiset ja einekset. Kovan rasvan saantia voi vähentää valitsemalla rasvaisten maitovalmisteiden (maito, piimä, jugurtti, viili ja rahka) sijaan rasvattomia tai enintään 1% rasvaa sisältäviä maitovalmisteita, korkeintaan 17% rasvaa sisältäviä juustoja, vähärasvaista lihaa sekä enintään 4% prosenttia rasvaa sisältäviä täyslihaleikkeleitä ja käyttämällä ruuanvalmistuksessa vähärasvaisia tai rasvattomia valmistusmenetelmiä, kuten keittämistä, hauduttamista tai öljyn tai pehmeän margariinin suosimista voin ja voi-kasviöljyseosten sijaan.
Sydänmerkkituotteet ovat hyvä valinta, sillä niissä kovan rasvan määrä ei ole suuri. Pehmeitä rasvoja taas on kasviöljyissä, pähkinöissä, siemenissä ja avokadoissa. Kuidun lisäämisellä ruokavalioon kasvisten, marjojen, hedelmien ja täysjyväviljatuotteiden muodossa on myös myönteisiä vaikutuksia kolesteroliarvoihin.
Liikunnalla, etenkin kestävyysharjoittelulla, on myönteisiä vaikutuksia veren kolesteroliarvoihin. Tupakointi laskee hyvän HDL-kolesterolin määrää veressä, mutta tupakoinnin lopettamisen jälkeen se palaa ennalleen. Myös vyötärölihavuus saattaa pienentää hyvän kolesterolin määrää merkittävästi, mutta laihdutuksen myötä arvon on mahdollista palata normaaliksi. Riittävä uni ja lepo sekä stressin välttäminen edistävät valtimoterveyttä.
Hoidon valintaan vaikuttavat kolesteroliarvo ja samanaikaiset muut valtimotaudin riskitekijät, kuten tupakointi, kohonnut verenpaine ja liikkumattomuus. Riskiä voidaan arvioida Finriski-laskurilla. Riskitekijöiden puuttuessa lievä arvojen ylittyminen voi muutoin terveellä ihmisellä olla haitaton, etenkin jos hyvän HDL-kolesterolin määrä on riittävä. Tässä tapauksessa ruokavalion muutokset ja tilanteen seuranta saattavat riittää.
Lääkehoitoa harkitaan, jos ruokavaliohoidolla kolesterolin määrä ei pienene riittävästi. Hoitoratkaisun tekee lääkäri yksilöllisesti muut valtimotaudin riskitekijät huomioiden. Jos valtimotaudin riski on selvästi suurentunut, veren kolesterolin hoidossa on tiukempi linja. Tällöin tavoitearvot LDL-kolesterolin suhteen ovat vieläkin matalammat ja lääkehoito aloitetaan herkemmin.
LÄHTEET
Sydänliitto - Kolesteroli
