Unen aikainen palautuminen - POLKU

Teema 5 - Yleisimmät unihäiriöt

Unettomuus

Unettomuus tarkoittaa kyvyttömyyttä nukkua riittävästi. Tilapäistä unettomuutta esiintyy hyvin monella jossain kohtaa elämää ja se onkin lähes epidemian tavoin lisääntyvä ongelma. Unettomuuden muotoja ovat muun muassa nukahtamisvaikeudet, yölliset heräilyt ja liian varhainen aamuherääminen. Unettomuutta aiheuttaa monet sairaudet. Tämän takia onkin tärkeä selvittää, onko unettomuuden taustalla jokin elimellinen sairaus (kuten selkä- ja nivelsairaudet, raajojen huono verenkierto tai muut perussairaudet), sillä sairauksien hoito parantaa myös unta. Unettomuuteen voi johtaa myös tunneperäiset tekijät ja mielenterveyden häiriöt.

Unettomuus aiheuttaa nopeasti sekavuutta ja ärtyneisyyttä. Pitkään jatkuva unettomuus saattaa aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, painonnousua sekä autonomisen hermoston oireita. Myös keskittymishäiriöt ja tapaturmariskit ovat yleisimpiä unettomuuden seurauksena.

Unettomuutta esiintyy eniten keski-ikäisillä sekä vanhemmilla henkilöillä, mutta unettomuus on lisääntynyt myös nuorilla ihmisillä. Unettomuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on tärkeä panostaa terveellisiin elintapoihin sekä pitää säännöllinen unirytmi, mikäli se on mahdollista. Vuorotyössä omien rutiinien löytäminen vuorosta riippuen on tärkeää. Yöunen ollessa puutteellisia olisi hyvä panostaa maksimissaan 30min mittaisiin päiväuniin. Pidemmät päiväunet sekoittavat monella unirytmiä entisestään. Myös Suomen maantieteellinen sijainti vaikuttaa monella uneen. Talviajan vähäinen valoisuus ja kesäajan suuri valon määrä vaikuttaa ihmisen biologisen kellon toimintaan, mikä monilla saattaa aiheuttaa unettomuutta.

Uniapnea

Uniapneassa esiintyy vähintään 10 sekunnin kestoisia hengityskatkoksia tai hengityksen vaimentumia. Uniapnea-sanaa käytetään myös silloin, kun ihmisellä on keskimäärin yli viisi hengityskatkosta yhtä nukuttua tuntia kohti. Uniapneaan liittyy lähes aina myös kuorsausta.

Kun ihminen nukahtaa, sen ylähengitysteitä tukevat lihakset rentoutuvat. Jos hengitysteiden rakenteen ovat ahtaita, hengitysilman virtaus voi estyä joko kokonaan tai osittain. Pahimmillaan hengityskatkokset voivat kestää yli minuutin ja ne päättyvät yleensä lyhyisiin havahtumisiin, joita nukkuja itse ei välttämättä edes huomaa. Hengityskatkokset heikentävät unta ja aiheuttaa unen rikkonaisuutta ja univajetta.

Uniapnea luokitellaan kolmeen luokkaan sen vaikeuden mukaan: lievä, keskivaikea tai vaikea.

Riskit ja riskitekijät

Hoitamattomana uniapnea lisää 3–6-kertaisesti kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin. Se lisää myös eteisvärinää, aivoinfarkteja, keuhkovaltimoverenpainetautia ja kakkostyypin diabetesta. Uniapnealla on havaittu olevan yhteyttä myös kohonneeseen verenpaineeseen, keskittymis- ja oppimisvaikeuksiin sekä muistihäiriöihin ja masennukseen. Hoitamattomana uniapnea altistaa myös tapaturmille liikenteessä sekä tarkoituksettomalle torkahtelulle kesken päivän.

Yli 60% uniapneapotilaista on lihavia tai ylipainoisia. Muita riskitekijöitä ovat ylähengitysteiden, purennan ja kasvojen rakenteelliset poikkeavuudet. Myös nenän tukkoisuus ja kilpirauhasen vajaatoiminta sekä tietyt keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, alkoholin nauttiminen ja tupakointi lisäävät uniapnean riskiä. Uniapnea on yleisintä yi 40-vuotiailla.

Elintavat hoitomuotona

Liikapainoisille uniapneapotilaille suositellaan aina painon pudottamista elintapamuutoksien avulla, sillä painon aleneminen vähentää hengityskatkosten määrää. Elintapamuutosten keskiössä ovat erityisesti säännöllinen liikunta sekä terveyttä edistävät ruokailutottumukset. Säännöllisesti harrastettu liikunta myös lievittää uniapnean oireita, vaikka paino ei laskisikaan. Myös riittävään unen määrään tulee panostaa, sillä univaje pahentaa uniapnean oireita.

Tupakointi lisää limakalvoturvotusta, joten tupakanpoltto olisi tärkeä lopettaa. Alkoholin käyttöä tulisi välttää ennen nukkumaanmenoa, sillä se lisää hengityskatkoksien määrää ja kestoa sekä heikentää muutoinkin palautumisen ja unen laatua.

Asentohoito, ylipainehoito ja apneakiskot

Lievään ja nukkumisasentoon liittyvään uniapneaan voidaan käyttää asentohoitoa. Asentohoidolla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että yöpuvun selkäpuolelle kiinnitetään kova pallo, mikä estää nukkujaa nukkumaan selällään.

Keskivaikean tai vaikean uniapnean ensisijaisena hoitomuotona käytetään CPAP- eli ylipainehoitoa. Siihen kuuluu maski, mitä henkilö käyttää öisin. Maskiin ohjataan kevyesti paineistettua ilmaa, minkä avulla ylähengitystiet on mahdollista pitää auki unen aikana. CPAP-hoidon on todettu vähentävän päiväväsymystä ja parantavan hereillä pysymistä sekä tarkkaavuutta ja muistia. Hoidolla on myönteisiä vaikutuksia myös verenpaineeseen, sydämen toimintaan, sokeritasapainoon ja masennukseen. CPAP-laite on lääkinnällinen apuväline, jonka saa lainaksi ilman kustannuksia.

Jos CPAP-hoito ei onnistu, voidaan hoitomuotona käyttää uniapneakiskoa. Kisko on yleinen hoitomuoto myös lieväoireisille potilaille. Uniapneakisko on suussa pidettävä koje, jonka avulla alaleuka siirtyy eteenpäin ja kielen painuminen taakse vähenee. Kiskon on todettu vähentävän unenaikaisia hengityskatkoksia ja päiväaikaista uneliaisuutta. Uniapneakisko on omakustanteinen.

Jos elintapojen muutos, CPAP-hoito tai uniapneakisko eivät auta uniapnean hoidossa, saattaa vaihtoehtona olla leikkaushoito, kuten ylähengitysteiden leikkaus, nielun alueen hoito radiotaajuuskirurgialla tai leuan alueen leikkaus

Levottomat jalat

Levottomilla jaloilla tarkoitetaan levossa ilmenevää epämiellyttävää tuntemusta jaloissa, mikä helpottuu jalkojen liikuttelulla tai kävelemällä. Vaiva häiritsee unen saantia, nukkumista ja heikentää unen laatua. Levottomien jalkojen oireyhtymästä voidaan puhua, kun vaiva ilmenee vähintään kolme kertaa viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan.

Levottomat jalat -oireyhtymä ilmenee useimmiten yli 40-vuotiailla ja sen yleisyys lisääntyy iän myötä. Vaivaan vaikuttavat osittain perintötekijät, ja se liittyy hermoston dopamiinijärjestelmän toimintaan. Vaiva voi myös joskus olla yhteydessä raskauteen tai raudan puutteeseen. Myös eräät lääkeaineet, samoin kuin kahvi ja alkoholi, voivat aiheuttaa tai lisätä levottomien jalkojen oireita.

Säännöllinen liikunta saattaa vähentää ja helpottaa levottomien jalkojen oireita, mutta runsasta liikkumista tulee välttää ilta-aikaan, ennen nukkumaanmenoa. Myös kofeiinin ja alkoholin nauttimista sekä tupakointia tulee välttää ennen nukkumaan menoa. Hyvä uniergonomia, kuten makuuhuoneen rauhallisuus ja sopiva lämpötila auttavat unen saannissa. Raskauden aikainen levottomien jalkojen oireyhtymä menee ohi muutamassa viikossa raskauden jälkeen.

Levottomien jalkojen oireyhtymään ei ole ehkäisykeinoja, mutta oireiden pahenemista voidaan hallita huolehtimalla hyvästä uniergonomiasta ja panostamalla terveisiin elintapoihin. Mikäli levottomien jalkojen oireet eivät lievity kotikonstein, on hyvä hakeutua lääkäriin.

Narkolepsia

Narkolepsia on krooninen unihäiriö, jolle tyypillistä on päivittäin ilmenevä pakonomainen nukahtaminen paikallaan ollessa tai unikohtaukset odottamattomissa tilanteissa. Päivittäin toistuvasti ilmenevä nukahtaminen tapahtuu nopeasti, joskus ilman varoittavaa väsymystä. Narkolepsiassa ilmenevät torkahdukset ovat virkistäviä. Torkahdusta edeltävään väsymykseen voi liittyä muun muassa muisti- ja oppimisvaikeuksia, automaattisia liikkeitä, kaksoiskuvien näkemistä tai näön hämärtymistä.

Narkolepsialle tyypillinen oire on katapleksia, eli voimakkaisiin tunnetiloihin liittyvä äkillinen lihasjänteyden vähentyminen tai pettäminen. Lihasjänteyden menetys voi kestää muutamasta sekunnista useaan minuuttiin ja sen aste vaihtelee lievästä lihasheikkouden tunteesta täydelliseen voimattomuuteen. Noin 30%:lla narkolepsiasta kärsivistä ilmenee unen ja valveen rajamailla joko unihalvausta tai aistinharjoja. Unihalvaus ja aistinharhat saattavat kestää useita minuutteja.

Narkolepsian oireet perustuvat siihen, että ihminen vajoaa sekä öisin että päivisin suoraan syvään REM-uneen. REM-univaiheelle on ominaista lihasten veltostuminen ja unien näkeminen.

Narkolepsiasta kärsii 2–3 kymmenestätuhannesta aikuisesta. Sairaus alkaa tyypillisesti asteittain nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä, mutta se voi myös alkaa jo lapsuudessa. Narkolepsian ensioireita ovat väsymys ja nukahtelu ja muut oireet ilmenevät asteittain seuraavien vuosien aikana. Narkolepsian tarkkaa syytä ei tunneta, mutta sen syynä arvellaan olevan erilaisten perinnöllisten tekijöiden, infektioiden ja erilaisten toksiinien yhteisvaikutus. Epäiltäessä narkolepsiaa on aina hakeuduttava lääkäriin. Diagnoosi perustuu oireisiin sekä unitutkimukseen. Suurimmalla osalla potilaista oireita voidaan lievittää lääkehoidolla. Narkolepsia on parantumaton, mutta ei vaikuta elinikään.

LÄHTEET:

Partonen - Unettomuus; https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00534

Sarkanen - Narkolepsia: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00399&p_hakusana=narkolepsia

Tarnanen, Saaresranta, Anttalainen, Pahkala & Tuunainen. Sairastatko tietämättäsi uniapneaa? https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00097